Ihmiset joilla ei ole lukihäiriötä voisi pitää turpansa kiinni. Mulle on monta kertaa koulussa tultu sanomaan, että sullahan on se lukihäiriö ethän sä osaa kirjoittaa tai lukea. Se ei tarkota sitä. Mä oon aina yritänyt vaan selvitä siitä, mutta jos sä kuulet siitä lähes joka päivä ei sitä enään jaksa ja mieliala lähtee laskuun. Musta tuli se ihminen joka on sielä nurkassa piilossa kun saa pelätä että kuka sut seuraavaks tulee nolaamaan. Jos on ryhmätyö mä vaan kuuntelen mitä muut päättää, koska tiädän, että mun vastaukset tyrmätään. Siltä se tuntuu. Et uskolla sanoa mitään yrität piiloutua, että opettaja ei vaan kysy sulta mitään. Mutta mä käyn pienryhmässä ja oon tyytyväinen siihen vaikka välillä oon vaan silleen et vittu oon ainoo tyttö täällä meijän luokata. mutta toisaaltaan se on mun toinen koti. Enkä siitä luovu.